the unbearable heaviness of being

muut tekevät hienoja asioita, tietävät aina mitä sanoa, onnistuvat, näyttävät hyviltä ja niillä on aina varaa kaikkeen.

ja minä tyttö se vaan yritän, tuskailen, taistelen, jään sanattomaksi.

välillä tulee kateus.
onneksi se menee ohi.
kai.

Mother knows best

Fiksaan itselleni takkia isin vanhasta nahkatakista. Olen kääntänyt ja vääntänyt, purkanut ja muuttanut. Uudestaan ja uudestaan. Tulos ei missään vaiheessa ole ollut hyvä, jokin on pielessä, en vain osaa sanoa mikä.

Puin takin viikonloppuna päälleni ja näytin äidille. Hän vilkaisi takkia ohimennen ja sanoi "sun pitää tehdä tohon resorikaulus".

Mistä se äiti aina tietää?