confessions off a dancefloor

Mistä tietää että henkilö on tulossa vanhaksi?

• Bussin ikkunasta teinejä katsellessaan saa itsensä yhä useammin kiinni miettimästä "Onkohan tuo tyttö vai poika?".
• Näkee Stockmannilla tytön, jonka mekko oli niin lyhyt, ettei se peitä edes sukkahousujen yläosassa olevia vahvikkeita. Tekee mieli mennä kertomaan hänelle ihmeellisestä keksinnöstä nimeltä housut.
• Arkistoi paperit täsmällisesti mappeihin. Siis laskut, palkkakuitit, opiskelumateriaalit, veroliput ja sen sellaiset.
• Ostaa uuden, A5 kokoisen kalenterin, koska edellinen oli liian pieni. Käyttää myös nettikalenteria varmistaakseen että aina on joku paikka josta tarkistaa missä ja koska pitää olla.

Sillä lailla.

the unbearable heaviness of being

muut tekevät hienoja asioita, tietävät aina mitä sanoa, onnistuvat, näyttävät hyviltä ja niillä on aina varaa kaikkeen.

ja minä tyttö se vaan yritän, tuskailen, taistelen, jään sanattomaksi.

välillä tulee kateus.
onneksi se menee ohi.
kai.

Mother knows best

Fiksaan itselleni takkia isin vanhasta nahkatakista. Olen kääntänyt ja vääntänyt, purkanut ja muuttanut. Uudestaan ja uudestaan. Tulos ei missään vaiheessa ole ollut hyvä, jokin on pielessä, en vain osaa sanoa mikä.

Puin takin viikonloppuna päälleni ja näytin äidille. Hän vilkaisi takkia ohimennen ja sanoi "sun pitää tehdä tohon resorikaulus".

Mistä se äiti aina tietää?

to breathe and be what we will read

Istuin eilen illalla hetkisen terassilla nauttimassa lämpimästä loppukesän illasta. Ilmassa tuoksuu jo lähestyvä syksy ja sadonkorjuu. Päinvastoin kuin monille ihmisille, minulle syksy on aina ollut uusien alkujen aikaa. Auringonpaisteen osuminen punaisiin pihlajanmarjoihin tuo aina mieleeni uudet asiat, ihmiset ja kokemukset. Ensimmäisen opiskelusyksyn Korpilahdella monta, monta vuotta sitten.

Niin minä muistan asioita. Musiikista, tuoksuista, säätilasta, valosta. On jotenkin mieletöntä, miten yhtäkkiä jostain asiasta kumpuaa mieleen joku tilanne, elämänvaihe tai ihminen. Jotkut tuoksuvat kuuluvat tietyille henkilöille, sama hajuvesi jollakin toisella tuntuu kummallisella tavalla väärältä. Samalla tavalla tietyt asiat nivoutuvat yhteen elämässä ja muodostavat eriskummallisia rutiineja; Massive Attackin Mezzaninea on kuunneltava keväällä kun ensimmäiset pälvet ilmestyvät lumipeitteen keskelle.

Nyt stereoissani soi Engine Dowinin Demure. Se kuuluu elokuuhun, se on menneen kesän muistelemisen musiikkia.

Maanantaissa tyhmyys tiivistyy

Löysin itseni tänään pohtimasta varoituskolmio -sanan oikeaa kirjoitusasua.

Pitäisi varmaan nukkua enemmän.

Orava ilman pyörää

Loikkaaminen pois toisiaan turvallisesti toistavien päivien liukuhihnalta on yllättävän vaikeaa. Päivittäin ahdistun, stressaan, ihmettelen, vaivun epätoivoon... Eikö jatko-opintojen pitänyt olla iloinen asia? Käytännön järjestelyt (tai niiden puute), epätietoisuus ja epävarmuus asioiden selviämisestä vaivaa minua. Kaikki nämä muutokset tuntuvat olevan mörkö järjestystä rakastavalle mielelleni.

Ja kuitenkin mietin, miten mukavaa on taas päästä käsiksi uusiin asioihin, hankkia lisää uusia tietoja ja taitoja.

Onko se aikuisuutta, kun ei voi tuosta vaan loikata uusiin saappaisiin vailla huolen häivää?
Sen ajatteleminen vasta ahdistavaa onkin.

Ensiaskeleita

On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun lähdin lukion jälkeen opiskelemaan. Tänä syksynä olen taas tuossa samassa tilanteessa. Odotukseni ja lähtökohtani ovat nyt kovin erilaiset, mutta se sama odottava jännitys valtaa minut vähä vähältä.

Mihin tämä polku mahtaakaan minut viedä? Aika näyttää.