Mind Over Matter

Mielessä on pidemmän aikaa pyörinyt ajatus tehdä collegekankaasta jotakin muuta kuin huppareita tai mukavuushousuja. Nyt se on tehty ja olen tulokseen enemmän kuin tyytyväinen.

Takki on siis mustaa Eurokankaan peruscollegea. Vuoriksi käytin joskus vuosi sitten samaisesta kaupasta huikeaan kahden euron metrihintaan - maailman typerimmästä syystä: kun oli niin halpaa - ostamani mustaruskearaidallisen neuloksen. Mummun perintönä saadusta nappirasiasta takkiin löytyivät harmahtavat napit. Malli on sovellettu a-linjaisen villakangastakin kaavasta (Suuri Käsityö 8/06), alkuperäinen on kaksirivisesti napitettu, mutta mielestäni takki on paljon ilmeikkäämpi noin toispuoleisena.

Lämpimässä ja ehdottoman mukavassa takissa kelpaa tarpoa syyskirpeässä ilmassa, varsinkin kun kaveriksi lisää neulemyssyn, kaulahuivin ja tumput.

It Runs In The Blood

Joudun aina hulluuden partaalle kun Eurokangas myy Nanson trikookankaita pilkkahintaan. Pari viikkoa sitten raahasin kotiin muovikassin kahvat venyen yli viisi metriä kangasta... Puolustuksekseni sanottakoon, että kaikki ei ollut minulle. Myyntipöydästä löytyi aivan äidin värinen trikoopakka ja tietysti käytin tilaisuuden hyväkseni.

Elokuussa ompelemani tunika keräsi äidiltä niin paljon ihailua, että päätin hurauttaa hänelle samanlaisen tuosta löytämästäni kankaasta. Toiveita seuraten pienensin kaula-aukkoa vähemmän anteliaaksi ja lyhensin mittaa tavallisten housujen kanssa pidettäväksi. Kaula-aukko ja hihansuut on reunustettu äidin varastoistaan löytämällä sopivanvärisellä satiinikaitalleella. Kuten kuvasta näkyy, malli sopii hienosti myös hieman vanhemmalle rouvalle.

Nothing In Vain

Lisää t-paitabisneksiä. Yksi lempibändipaidoistani on aivan kummallisesti kutistunut aikojen saatossa. Koska en ole suostunut laittamaan sitä kirppiskasaan, se on lojunut vaatekaapin hyllyllä odottaen käyttökelpoista ideaa. Ajatuksen oheiseen sain itse asiassa jo aikaa sitten, mutta sen toteutuminen on ottanut oman aikansa.

Leikkelin paidan printtiosan irti ja ommella hurautin sen sopivankokoisen paidan rintamukseen ompelukoneen tavallisella jousto-ompeleella. Jätin reunat huolittelematta tarkoituksella, printin kierrätys toisesta paidasta saa näkyä. Musta peruspaita on myös omaa tuotantoa, jostain viime vuoden puolelta.

Reunat toivottavasti rispaantuvat ja rullaantuvat vähän lisää pesukoneessa. Printin alareunan teksti on syy siihen, miksi paita on yksi lemppareistani.

Potential New Boyfriend

Kuten olen aiemmin todennut, ostan bändipaitani mieluiten miesten mallisena ja askartelen niistä naisellisiin muotoihini sopivampia. Tällä kertaa uudelleenompelun uhrina oli lomareissulla ostettu lempibändin M-kokoinen t-paita. Seuraavien ohjeiden mukaan toimimalla voit korjata myös omat paitasi.


Tarvitset fiksattavan paidan lisäksi toisen sopivankokoisen paidan malliksi.


Leikkaa hihat ja kaula-aukon resori irti saumojen reunoja myöten. Käännä fiksattava paita nurin päin ja siloittele se tasolle. Asettele paidan päälle mallina toimiva sopiva paitasi ja neulaa sen reunoja pitkin merkit fiksattavaan paitaan. Merkitse myös olkapään ja kainalon kohdat neuloilla.


Tässä vaiheessa tekeleen pitäisi näyttää jotakuinkin tältä.


Leikkaa ylimääräinen kangas kaarevasti kainaloneulasta olkapääneulaa kohti, muista lisätä noin 1 cm saumavaraa. Käännä leikattu puoli leikkaamattoman päälle, merkit kohdakkain ja leikkaa toinen puoli samanlaiseksi.

Ompele uudet sivusaumat neulamerkkejä pitkin, käännä paita, sovita ja tee tarvittaessa korjauksia. Kun paita on sopiva, leikkaa ylimääräiset kankaat ja huolittele saumanvarat saumurilla tai siksakilla.


Aseta sopivan kokoisen paidan hiha fiksattavan hihan päälle, hihan etu- ja yläreunat kohdakkain, käännä mallipaita hihansaumaa pitkin ja neulaa taas merkit saumaa myöden.


Leikkaa merkkien mukaisesti, muista jälleen lisätä noin 1 cm saumavaraa. Aseta leikattu hiha malliksi ja leikkaa toinen hiha samanlaiseksi. Kavenna tarvittaessa hihaa mallin levyiseksi. Neulaa hihat paikalleen ja ompele, huolittele saumavarat.


Sovita kaula-aukon koko mieleiseksesi, huolittele reuna siksakilla tai saumuriompeleella, käännä noin 1 cm nurjalle ja ompele.

Kaula-aukon voi jättää myös kokonaan huolittelematta ja antaa reunojen rullautua tai reunustaa esim. paidan sivusta ylijääneellä kangaskaitaleella.


Kuvaa itsestäsi pönötyskuva uudessa paidassasi.

Rockin' Chair

Lisää lapsiaiheisia juttuja, tällä kertaa minun ja miäheni yhteisprojekti kummipojallemme. Olen aina ollut suuri keinutuolien ystävä - harmittaa että asunnossamme ei ole moiselle kapineelle tilaa - ja mikäs sen mukavampaa, kuin siirtää omia pakkomielteitään toisten lapsille... Siispä pikkumiehelle oma kiikkustuoli.



Keinu löytyi vanhempieni muuton yhteydessä vintiltä, paljon elämää ja kiikkumista nähneenä ja siksipä hiukkasen risana. Miäs liimasi irronneet osat paikoilleen ja maalasi keinun neutraalin valkoiseksi, minä puolestani askartelin vaaleanruskeasta canvaksesta ja vanhasta täkistä keinutuolinmaton kiikkujan pehmusteeksi.

Sanoisin että kyllä tuossa kelpaa keinutella ja katsella Pikku Kakkosta!

Precious Little Heart

Kuvan vauvanvaatteet on tehty osaksi ystäväporukan yhteisenä onnittelutervehdyksenä lähetettyä "äitiyspakkausta". Pikkuruiset tytönvaatteet on itse asiassa tehty jo alkukesästä, mutta olen panttaillut kuvaa niin kauan, että paketti ehtii saajalleen saakka.

Liivihamosen malli on kopioitu tätini minulle aikoinaan tekemästä samanmoisesta hamosesta, jonka äitini on huolella säilyttänyt kohta 30 vuotta (tällä hetkellä se on ripustettu seinälle koristamaan äidin ompeluhuonetta). Bodyn ja potkareiden kaavat taas nappasin jostakin vanhasta käsityölehdestä. Potkuhousujen etumukseen on kirjoin muliinilangalla kangasmerkin, jossa on ystäväjoukon kesken käytettävä hauskuutuskuva, näin pikkuneiti on heti nuorella iällä liitetty porukan osaksi.

Lastenvaatteiden ompeleminen on muuten kärsimättömän unelmahommaa, saumat ovat lyhyitä ja kaikki valmistuu vallattoman nopeasti!

Sun or Snow

Säiden vähän viilentyessä on tehnyt mieli taas ommella. Lähestyvälle lomareissulle ennustetut hellelämpötilat saivat hinkumaan paria asiallisen mukavaa toppia. Niissä ei ole mitään ihmeellistä esiteltävää (pitkähkö malli, mustaa ja harmaata, yhden ompelee alle tunnissa), mutta ns. samoilla vauhdeilla syntyi mainio tunikamekko.



Kaava on napattu uusimmasta Suuresta Käsityölehdestä ja muokattu taas hiukan omaan makuun soveltuvammaksi. Lyhensin helmaa, kavensin hihoja ja muutin pääntien kohtuullisen v-aukon tilalle avarahkon u-aukon. Etukappaleessa on hauskat taskut ja pari laskosta, jotka pussittavat etuosaa niin, että tunikaan mahtuu mukavasti suuremmankin aterian jälkeen...


Pidän tuosta vaatteesta niin paljon, että olen jo harkinnut toisen samanlaisen tekemistä. Täytynee pysytellä kaukana Eurokankaan palalaareista, muuten näitä saattaa ilmestyä kaappiin kokonaisen värilajitelman verran...

That's What They Do

Me täällä ärsyttävän kätevässä perheessä olemme molemmat aikaansaavia, tämän todistaakseni haluan esitellä Miähen viimeisimmät nikkaroinnit. Pitkään tekeillä ollut (eli hyvin suunniteltu) säilytysjärjestelmä vaikeasti varastoitaville seiskatuumaisille vinyyleillemme on vihdoin nähnyt päivänvalon. Punaruskeaksi petsatut, vaneriset, yksinkertaiset laatikot ovat mielestäni sekä nätit että käytännölliset.


Projektin sivutuotteena syntyi myös ihkaoma musta laatikko ulkomaille lähtevälle ystävälle. Hän oli toivonut matkatavaroidensa jatkeeksi lootaa, johon mahtuisi noin 50 seiskaa ja sellainenhan sitten syntyi. Boksi on maalattu spraymaalilla ja vuorattu sisältä rouvan ehtymättömästä kangasvarastostaan esiin taikomalla canvaksella. Nyt se on virallisesti todistettu, kankaita ei koskaan voi olla liikaa tai turhaan. Aina niille jotakin käyttöä löytyy...

The Hardest Way To Make An Easy Living

Kesä on virallisesti täällä! Viikonloppuna poimittiin hyötyviljelmän ensimmäiset mansikat. Kukkapenkin tyhjään kohtaan tökkäämäni kolme perunaa näyttävät myös kasvattavan ainakin varsia, jos ei muuta. Viime vuonna omasta maasta saatiin pottuja yhdelle aterialle, ehkä tänä vuonna pistetään paremmaksi ja päästään jo kahteen?

Strawberry Fields Forever

Vallan meinasi unohtua tämä: viime viikonloppuna tehtiin kesän ensimmäinen mansikkakakku. Äiti oli leipaissut kakkulevyn ja ostanut tarvikkeet, minä huolehdin lopusta. Pursotukset ovat ehkä rumimmat vuosikausiin, mutta onneksi eivät vaikuttaneet makuun.


Jossain lienee joku punainen valo, joka syttyy kun minä menen työpaikalla kahville (puhelin soi ai-na) ja silloin kun maalla leivotaan. Kakun valmistuttua Isin vanhoja opiskelukavereita tupsahti nimittäin yllätyskylään oikein kolmin kappalein...

Salad Days

Nyt kun lämpöaallosta on taas palauduttu normaaliin suomalaiseen kesälämpötilaan, voi haikeudella muistella niitä päiviä kun ei tehnyt mieli syödä lämmintä ruokaa ollenkaan... Kuumana kesäpäivänä toimistossa kesälomaa odottelevan työn sankarin ravitsee eväsruoka jossa nähty vaiva ja maku kohtaavat erinomaisessa suhteessa: Maj:n helppo pastasalaatti.


Eväskippo sisältää pastaa, runsaasti pestoa, jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja auringonkukansiemeniä, päälle silputaan hyvänlainen nippu basilikaa ynnä persiljaa terassin hyötyviljelmältä. Saldea voi kohentaa esimerkiksi tofukuutioilla tai seitanilla, jos sellaisia sattuu olemaan käytettävissä.

Jos mahdollista, työpaikalta karataan tyhjentämään kippo lähimpään puistoon auringonpaisteeseen.

We Watch Our Victories

Viimeaikojen henkisiä voittoja:

• Kissa söi matolääkkeensä täysin tietämättömänä siitä, kuinka julmasti häntä on huijattu. Suosittelen jauhamaan pillerin ja sekoitettamaan sen kermaan. Kiitos tästä voitosta kuuluu kissaguru Terhille.
  
• Ylipuhuin työpaikkainsinöörin olemaan "korjaamatta" erästä tuikitarpeellista toimistolaitetta väärin. Tilanne vaati tosin sen, että pistin omat ajatukseni asiasta huoltomiehen suuhun.
  
• Ostin noin kolme tuntia sitten akuuttiin lomaan on vielä melkein kuukausi -ahdistukseen pussin Pätkiksen pätkiä ja olen syönyt niistä vasta kaksi.

Tasapuolisuuden vuoksi myös henkisiä häviöitä:

• En ottanut huomioon kesäajan vaikutusta bussin kulkemisnopeuteen ja myöhästyin töistä. Olin noin 20 metrin päässä pysäkistä, kun bussi lipui ohitse.
• Muistin jälleen kerran miksi kapea, korkea astia ei ole paras mahdollinen kikherneiden liottamiseen. Alimmaisten ulos saaminen vaatii lusikan, voimaa ja kovaäänistä kiroilua.
  

All I Know Is You're There With Me

Kaikenlaiset tapahtumat - joita myös elämäksi voitaneen kutsua - ovat vieneet minua viime aikoina menneessään niin, että blogi on jäänyt vallan paitsioon. Nyt kun yliopisto on lomalla ja häät, hautajaiset ynnä muut tilaisuudet vietetty, on viimein aikaa raportoida juhlamekosta, kuten taisin aiemmin luvata.

Pilkullinen pilemekko.

Tähän mekkoon sonnustautuneena siis juhlin ystävieni M:n ja K:n tuoretta avioliittoa. Malli on jostakin männävuosien Moda-lehdestä, simppeli ja helppo ommella. Muuten tykkäsin mallista sellaisenaan, mutta hihoja jouduin kaventamaan aika lailla, alkuperäisessä mallissa ne olivat suorastaan valtavat. Vyö ja kengät ovat hankintoja edelliskesältä, asustivat silloin serkkuni häissä äidin vanhaa 70-luvun Marimekkoa (joka miehen mielestä on "liian hippi", hah!).

Juhlan kunniaksi rouva oli lakannut myös kyntensä.

Lucy in the Sky with Diamonds

Tässä päivänä eräänä ehdin vihdoin jo jonkin aikaa suunnittelemani ompelutyön kimppuun ja kodittomat aurinkolasini saivat timangikoristeisen asunnon. Kakkuloiden kotikolo syntyi muinaisesta hameprojektista ylijääneestä denimistä ja sisäpuolen iskunvaimennukseksi valikoitui miehen hupparista yli jäänyt pehmoinen collegekangas.

Koska aurinkolasini ovat filmitähtimäisen viileät (aina kohtelias mieheni toki kutsuu niitä Aarne Kärpänen -laseiksi), piti koteloon luonnollisesti pistellä helmilangalla punainen jalokivi. Läpän punaiset tikkaukset ja punaisella tehty napinläpi säestävät.

Ps: kuvakulma vääristää, läppä ei ole oikeasti noin epänormaalin valtava itse pussukkaan verrattuna.

Just Look Around

Parasta pitkissä, keväisen aurinkoisissa viikonlopuissa on ehkä se, kun kesken sunnuntailta tuntuvan lauantain tajuaa, että huomenna ei vielä tarvitsekaan mennä töihin!

Sen kunniaksi kuva eiliseltä. Ystävän polttareita varten tehtyjen seitanhampurilaispihvien jämistä syntyi salaatti, joka terassilla iltapäivän auringossa vichylasillisen kera nautittuna oli kerrassaan leppoisaa ruokaa.

Jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, aurinkokuivattuja tomatteja, sipulia ja seitania.
Kastikkeena oliiviöljyä ja ripaus yrttisuolaa.

When Angels Sing

Olen perinyt äidiltäni rakkauden vuodenaikaleivonnaisiin. Runebergin päivänä tehdään tietysti torttuja, ensimmäisistä mansikoista tehdään kakku ja syksyllä eletään kuukausia pullataikinapohjalla tehdyn mustikkapiirakan ja omenakaurapaistoksen voimin. Pääsiäisen seutuvilla on taas poikkeuksetta leivottava näitä kahvikuorrutteisia ihanuuksia.


Vähän muffinsin oloisia herkkuja kutsutaan Nunna-leivoksiksi, ei mitään tietoa miksi. Kenties koska ne ovat niin hyviä, että tarvitaan nunnamaista itsehillintää jos haluaa olla syömättä koko pellillistä kerralla...

Ensi pääsiäistä varten jaan kanssanne reseptin. Toki voi olla kapinallinen ja leipoa näitä myös muina vuodenaikoina.

Ohjeesta tulee noin 25 leivosta.

150 g voita
1, 5 dl sokeria
3 kananmunankeltuaista
100 g hasselpähkinäjauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunanvalkuaista

Kuorrute:
2 dl tomusokeria
1 rkl voisulaa n.
1,5 rkl vahvaa kahvia

Laita kattilaan voi ja sokeri, sulata massaksi ja anna porista hiljalleen pari minuuttia koko ajan sekoitellen. Nosta sivuun jäähtymään. Sekoita kuivat aineet keskenään ja erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita voi-sokeriseokseen ensin keltuaiset ja jauhot ja sitten varovasti valkuaisvaahto. Jaa taikina paperivuokiin ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään ja kuorruta jäähtyneet leivokset.

The Prettiest Thing

Tässä pientä esimakua ensi kuun alussa vietettäviin ystävien häihin tekeillä olevasta mekostani.



Kangas oli opiskelupäivän lomassa tehty löytö Jyväskylän Eurokankaasta, 3,90 € metri! Mustat osiot ovat tavallista vuorikangasta, jonka himmeä kiilto sopii mielestäni mukavasti mattapintaisen pilkkukankaan kaveriksi. Mekon malli ei vaatepuulla näytä kovinkaan kummoiselta, siksi oheinen kuva vain kaula-aukosta.

Mekko on suunniteltu sopimaan viime kesänä Tizzianasta ostettujen maailman kauneimpien kiiltonahkaisten korkkarieni seuraksi. Lisää kuvia valmiista mekosta ja niistä korkkareista luvassa äitienpäiväviikonloppuna juhlittavien häiden jälkeen.

Falafel Lifestyle

Tänään on tehty mittavia urotekoja: uudelleenjärjestin keittiön kaapit! Kaikkeen sitä pystyy, kun ei saa pakotettua itseään istumaan koulutehtävien parissa tietokoneen äärellä...

Viimeaikoina on tullut muutenkin puuhailtua taas keittiössä. Pari päivää sitten tein kikhernemureketta, jota meillä kutsutaan falafelmurekkeeksi, maku kun on mausteiden ansiosta jokseenkin samanlainen. Se on loistava ratkaisu akuuttiin falafelinhimoon, varsinaisten pullien tekeminen on minusta jotenkin tympeää ja vaivalloista. Toki herneiden liottamisessa (tai lähinnä sen muistamisessa edellisenä iltana) ja keittelyssä on oma vaivansa, mutta mureke valmistuu uunissa itsekseen, ilman läträämistä uppopaistoöljyjen kanssa.

Resepti on hieman muokattu muistaakseni Maku-lehdessä ilmestyneestä alkuperäisestä ja menee jokseenkin näin:

3 dl kuivia kikherneitä (n. 600 g kypsiä)
2 sipulia
2 dl kaurahiutaleita
1,25 dl ruokakermaa
1,25 dl rypsiöljyä
4 (luomu) kananmunaa
1 pussi pakastejuuressuikaleita
2 dl auringonkukansiemeniä
2-3 valkosipulin kynttä
2,5 tl suolaa
mustapippuria, korianteria, juustokuminaa
persiljasilppua

Liota kikherneitä yön yli jääkaapissa, keitä n. tunti suolalla maustetussa vedessä (herneet ovat kypsiä kun ne hajoavat helposti sormien välissä puristettaessa) ja kaada lävikköön vähän jäähtymään. Silppua ja kuullota sipulit. Sekoita herneet, sipulit, kananmunat, öljy, ruokakerma ja mausteet monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää juuressuikaleet ja auringonkukansiemenet ja muusaa vielä vähän.

Voitele noin 1,5 litran vetoinen vuoka öljyllä ja vuoraa se leivinpaperilla, voitele myös leivinpaperi. Kaada massa vuokaan ja paista 175 asteessa noin tunnin verran. Anna jäähtyä hetki ja kumoa.


Mureke toimii sekä kylmänä että lämpimänä, kaveriksi voi sekoitella vaikkapa mielensä mukaista kermaviili- tai jogurttikastiketta. Todistettavasti murekkeenloput toimivat erinomaisesti myös ihan tavallisen kasvissosekeiton sekaan murusteltuna, erinomaista eväsruokaa.

I Want To Conquer The World

Näin viime yönä unta, että järjestin opiskelukaverille treffit prinsessa Victorian kanssa. On meinaan konneksönit kunnossa.

Get Ready To Jump

Olen yrittänyt katsella kaupoista uutta laukkua jo todella pitkän aikaa, mutta vastaan ole tullut yhtään silmää miellyttävä & budjettiin sopiva -yhdistelmän riemuvoittoa. Pari viikkoa sitten, siivotessani entistä huonettani vanhempieni luona, huomasin ratkaisun tuijottavan minua suoraan silmiin vaatekomeron ylähyllyltä.

Laukku oli entisessä elämässään äitini vanha, kaitaleista tehty mokkahame. Purin sen kahden kaitaleen levyisiin pätkiin ja ompelin uudelleen kasaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi, josta laukku muodostui. Löysin ompelutarvikelokerikkoni laatikosta sopivan värisen metallivetoketjun ja koska minulla ei ollut minkäänmoista muistikuvaa siitä, mitä varten ketju on alunperin ostettu, ompelin sen kassin somisteeksi. Välttyäkseni ystäväni lanseeraamalta "aikuinen nainen kokous" -efektiltä, vuoritin laukun tukevalla maastokankankaalla. Se tuo minun näköistäni särmää laukun yksinkertaiseen tyyliin ja lisäksi kankaan tukevuus antaa ryhtiä ja tukea paikoitellen kovinkin pehmeäksi kuluneelle mokalle.


Laukku on malliltaan simppeli ja varmasti riittävän suuri. Se nielee sisuksiinsa mutisematta lompakon, puhelimen, kalenterin, läjän kaikenmoisia pussukoita ja nyssyköitä, puolen vuoden bussi- ja junaliput rytättynä, eväät ja pari kirjaa, eli juuri sen verran tavaraa kuin normaalisti raahaan mukanani.

Olen omahyväisen tyytyväinen ja syvästi ihastunut laukkuuni. Kuka haluaa maksaa tuhansia euroja designer-käsiveskasta, kun taatusti uniikin ja aivan yhtä hienon laukun saa pienellä vaivannäöllä lähes ilmaiseksi?

A Synthesis Of Classic Forms

Törmäsin Suuren Käsityölehden helmikuun numeroa lukiessani hauskaan malliin ja huomasin mitä minulta puuttuu: essu! Innostuksen ollessa parhaimmillaan, piti essuun tietysti ympätä mukaan kirjontaa. Tuloksena on vihreällä varpusella ja keittiön valtiattaren nimellä varustettu essunen.

Malli on lyhyt, koska en oikeastaan pidä pitkistä essuista, mielestäni kaikissa vaatteissa pitää pystyä harppomaan ongelmitta. Lempiessumallini on sellainen vyötärölle kietaistava, mutta siihen olisi jäänyt kurjan vähän tilaa koristelulle. Materiaali on tavallista luonnonvalkoista lakanakangasta. Halpaa, pestävää ja kestävää.

Niin hauskalta kuin kaava näyttikin, valmiissa tuloksessa oli mielestäni aivan liikaa kangasta (tai ehkä olen sittenkin kokoa S, enkä M? Hah!) ja poistin takareunoista noin 10 cm kappaleet istuvuuden parantamiseksi. Lisäsin myös mallista puuttuneen pujotusläven solmiamisnauhalle toiseen sivuun, ilman sitä takakappaleet eivät menneet nätisti päällekkäin.

Kirjontamalli on Sublime Stitching -paketista, nimikirjoituksen lisäsin vapaalla kädellä viimeisenä. Lintu ja nauha on kirjottu muliinilangan kuudella säikeellä ja nimikirjoitus kolmella. Kaunokirjoitus j:n kirjominen nätisti on muuten yllättävän vaikeaa.


Väittäisin että tällä suojautuneena kelpaa emännöidä ensi kesän grillikutsuja. Terassikelejä odotellessa...

Future Lovers

Ensimmäiset Sublime Stitching -kokeilut on nyt tehty!

Kirjoin paketin mukana tulleille kankaille sinisen kaffiastiaston ja pari kirsikkaa. Paketin mukaan nämä ovat keittiöpyyhkeitä, mutta luulen että omani päätyvät käyttöön leivinliinastatuksella. Kangas on mielestäni aivan liian ohutta ja hienoa keittiöpyyhkeeksi ja näillä kuvioilla on paljon mukavampi peitellä taikina nousemaan tai pellillinen pullia jäähtymään.


Molemmat kuviot on tehty kokonaan tikkipistoilla, kokonaisella kuusisäikeisellä muliinilangalla. Kuviot olisi varmasti voinut tehdä myös vaikkapa varsi- ja laakapistoilla, mutta halusin aloittaa helpommasta päästä. Innostuin touhusta kovasti, kirjominen on hauskaa ja tulosta tulee yllättävän nopeasti. Mielessä on jo pari kohdetta seuraaville kirjontamalleille... Stay tuned!

Tip The Scales

Viikonlopun iloksi ruokaa viime viikonlopulta: Seitan-kasviswokkia ja ohraa. Samaista wokkia on meillä syöty aiemmin lähinnä kuskusin kanssa, mutta bongattuani ruokakaupasta Jamsin blogissaan mainitseman Torino täysjyväohran, halusin testata wokkia ohran kaverina. Tykkäsin. Kotimainen, maukas ja nopea vaihtoehto riisille on enemmän kuin tervetullut!

Wokissa on seuraavaa:
1 annos (ainakin) currylla, garam masalalla ja kurkumalla maustettua seitania kuutioina
1 pussi wokkivihanneksia* pakasteesta
Kastikkeena seitanin keitosta talteen otettua kasvislientä, jonka sekaan on lisätty pari valkosipulin kynttä viipaloituna, soijakastiketta ja sesamöljyä.


*Wokkivihannesmaailma ei muuten ole kovin hehkeä paprika-allergiselle, meillä valitaan joku niistä noin kahdesta paprikattomasta vaihtoehdosta. Kesällä tähän ruokaan on mukava käyttää tuoreita, uuden sadon kasviksia, porkkanaa, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja niin edelleen.

The Misinformation Age

Nimimerkki "epätietoinen" kysyy:

• Onko joku joskus teltan tai superkompaktin makuupussin avattuaan saanut sen takaisin pussiin ilman kiroilua ja väkivaltaa?
  
• Kuvitteleeko ostoskärryillä kaupan jonossa nilkoille ajeleva täti oikeasti, että se on tapa jolla jonon saa liikkumaan nopeammin?
• Loppuvatko (teko)syyt olla lähtemättä lenkille joskus?
  
• Miksi työpaikan edustalla olevat jalankulkijoiden liikennevalot eivät aina vaihdu vaikka painaa nappia?
• Kuka on vastuussa Kalevan Prisman lähellä olevasta opastekyltistä jossa lukee auto-market?
• Miksi teinien mielestä on hienoa syljeskellä ympäriinsä?
• Jos ei ole kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä onnistunut hankkimaan minkäänlaista fyysistä koordinaatiokykyä, onko peli jo menetetty?
  

You're a Boy and I'm a Girl

Ystäväni oli taannoin Suomessa parilla keikalla bändinsä kanssa ja sieltä tarttui toki mukaan kyseisen orkesterin paita. Annoin ystävälle vapaat kädet valita minulle mielestään sopivin muutamasta eri designistä (ja hän valitsi mustan, yllättävää!), sanoin että muulla ei ole väliä, haluan vain paidan joka on suurinta mahdollista kokoa. Ystävä katsoi minua pitkään, totesi että se on sitten XXL ja kysyi olenko nyt ihan varma.

Jättikokoista paitaa ostaessani mielessä oli aika paljon normaalia pidempi paita, jonkinlainen bänditunika siis. Vuosia kestäneet seikkailuni bändipaitamaailmassa ovat osoittaneet, että ladyfit-mallisia paitoja ei ole tarkoitettu ihmiselle, jolla on a) pitkähkö selkä ja b) rinnat. Tietysti jos sattuu edelleen rakastamaan 90-luvun puolivälissä muodissa olleita napapaitoja, kannattaa sijoittaa pennosensa tyttöpaitaan. Itse olen luovuttanut sopivan mallin etsimisessä, ryhtynyt ostamaan tavallisia paitoja ja kustomoimaan niitä.

Lupasin hämmentyneelle ystävälleni todistusaineistoa siitä, että pääni ei ole pehmennyt totaalisesti (en mene vannomaan todistaako tämä siitä mitään), enkä hiihtele ympäriinsä miesten teepaidassa johon mahtuisi helposti kolme minua. Harmittaa, kun en älynnyt ottaa kuvaa paidasta ennen muodonmuutosta. Näytin 14-vuotiaalta wannaberäppäriltä.

Behold! The amazing transforming t-shirt!

Huomasin muuten olevani taas tietämättäni kierrätystrendien aallonharjalla. Eilisessä Strömsössäkin kustomoitiin vanha t-paita.

It Could Be Sweet

Ajattelin eilen raskaan päivän päätteeksi virkistää mieltä testaamalla paria uutta reseptiä. Aiemmassa postauksessa mainitun Sublime stitching -paketin kanssa samassa tilauksessa saapui myös Vegan Cupcakes Take Over The World -kirjanen ja kuppikakkusten leipominen on ollut siitä saakka mielessä.

Aloitin helpoimmasta päästä ja tein Golden vanilla ja Your basic chocolate cupcakeja. Kuorrutin vaniljaiset suklaisella ja suklaiset vaniljaisella kreemillä. Reseptit olivat mukavan helppoja ja selkeitä, mitä nyt ameriikan mittayksiköt vaativat hetken laskutoimituksellisia pähkäilyitä. Yksi cup on noin 2,4 desiä ja siitähän on sitten hauska laskea yhtä kolmasosaa, kolmea neljäsosaa ja niin edelleen. Kaksi matemaattista aivosoluani törmäilivät toisiinsa kuin atomit hiukkaskiihdyttimessä.

Haluaisin tässä yhteydessä lähettää terveisiä yläasteen ja lukion matematiikan opettajalleni: Olen valmis tunnustamaan, että matematiikalla on paikkansa maailmassa, mutta en ole edelleenkään tarvinnut yhtälöitä keittiössä. Keksi parempia esimerkkejä.

Kuorrutuksen määrä oli jo ohjeiden mitoista päätellen valtava. Puolitin ohjeen ja kuorrutus riitti aivan mainiosti kymmenen kakkusen päälle. Makukin on jo testattu ja todettu erinomaiseksi. Vegaanisia leivonnaisia usein vaivaava läpitunkeva soijan maku loistaa poissaolollaan ja kakkusten rakenne on myös mahtavan ilmava. Uskon että testailen lisää kirjasen reseptejä myöhemmin.

Kuppikakkuset jäähtymässä.

Ebony and Ivory, together in perfect harmony...

Jotkut ihmiset tuntevat kummallista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kissojen tai koppakuoriaisten kanssa. Minä olen ehkä ollut edellisessä elämässä 50-luvun kotirouva. Tykkään kaikenlaisesta kotipuuhailusta (okei, silittäminen on kamalaa enkä erityisemmin rakasta siivoamista, vaikka järjestyksen ystävä olenkin), käsitöiden lisäksi en tiedä montakaan mukavampaa tapaa lepuuttaa mieltäni kuin leipominen ja kokkailu. Tänään kotirouvahengen tuloksista saa nauttia Miähen bändi, lähetin suurimman osan osan näistä studiopäivän iloksi.

The Leaving Song

Maailmassa olisi ehkä mukavampiakin syitä huomata akuutti mustan, siistin takin puute, kuin läheisen ihmisen siunaustilaisuus, mutta sellaista on elämä. Pohdin päällysvaateongelmaani vanhempien luona vieraillessani, äiti hävisi toviksi ullakolle ja palasi takaisin kainalossaan jättimäinen villakangasviitta suoraan 80-luvulta.Viitassa oli niin valtavasti kangasta, että sitä olisi voinut käyttää väliaikaismajoitukseen, eli materiaali riitti hyvin puolipitkään takkiin.

Ompeluprosessin aikana koin suuren voiton, kun sain istutettua hihat paikalleen ensi yrittämällä. Historiallista! Riemuni toki kostautui lähes saman tien ja kävin Suuren Epolettitaistelun 2009, jossa pääsin voitolle vasta kolmannella yrittämällä... Ylpeys ja lankeamus ja mitä näitä nyt on.

Säästin omia vaivojani säästämällä viitan vanhan pystykauluksen ja osan vanhoista napinlävistä. Alkuperäinen ajatukseni oli ostaa mahdollisimman simppelit ja huomaamattomat napit, mutta nappikaupasta ei löytynyt tälle ajatukselle kumppania, joten päätin tehdä täyskäännöksen ja valitsin mahdollisimman kiiltävät, hieman kiiltonahalta näyttävät napit. Saatuani ne paikoilleen, olen sangen tyytyväinen valintaani ja koko takkiin.

Vuorisatiini ennen kohtaamista saksien kanssa.

"Entisessä elämässäni olin jättimäinen viitta."

Kiiltävät napit ja hihansuun yksityiskohta.

Lace and Whiskey

Äiti tilasi minulta vajaat neljä metriä reunapitsiä. Koska harvemmin kieltäydyn käsityöhaasteista ja koska muuten äitini epäilemättä virkata nitkuttaisi pitsin reumakätösillään itse ja kärsisi sitten seurauksista, päätin ottaa tilauksen vastaan.

Virkkamiseni on viime vuosina rajoittunut lähinnä pariin villamysyyn ja trikookuteesta virkattuihin asioihin, pikkuruisen koukun ja kalalangan maailmassa olen seikkaillut viimeksi noin viisitoista vuotta sitten iskeneen ruutuvirkkausinnostuksen (outoa, tiedän!) aikoihin. Reippaana tyttönä otin koukun kauniiseen käteen ja selasin äidin hyllystä löytämääni Hildegard Åstrandin Pitsinvirkkaus-kirjaa.

Äiti halusi liinaansa kapeahkon reunapitsin. Itse halusin pitsin joka tehdään koko leveydeltä kerralla, koska en halunnut ensin virkata vajaata neljää metriä ketjusilmukoita. Tähän malliin päädyin käytännön syistä: se oli ainoa jonka osasin tehdä. Kokeilin valehtelematta lähemmäs kymmentä erilaista ohjetta ja sain aikaiseksi lähinnä päänraapimista, epämääräisiä lankasuttuja ja "mikä silmukka mihin?", "pitäisikö tästä muka tulla pitsiä?" ja "eihän tässä ole mitään järkeä!" -huudahduksia. Alkuhankaluuksien jälkeen (aloitin tämänkin mallin kolmesti), ohje osoittautui ihan helpoksi ja mukavaksi tehdä, pelkkiä ketjusilmukoita ja pylväitä.

Nyt pitsiä on kolmisen metriä ja olen nokka kohti taivasta. Tällä kelpaisi elvistellä, jos kuuluisi ompeluseuraan. Pitsinvirkkaus on nimittäin kovan luokan mummotaito.

Pull This Thread as I Walk Away

Olen taas askeleen lähempänä mummoutta. Posti kiikutti tänään laatikkoon bookdepositorysta tilatun Sublime Stitching -paketin. Putiikin kirjontamallit eivät ole ihan siitä mummoimmasta päästä, mm. tatuointihenkisiä sydämiä, bannereita ja varpusia, mutta enpä minä miksikään perusmummoksi olekaan ryhtymässä.

Pakkaus sisältää kaksi puuvillaista keittiöpyyhettä, joihin voi testata silitysarkkien malleja ja samalla taitojaan. En ole mikään maailman paras kirjoja, tosin villakirjontaa on tullut harjoiteltua enemmänkin, mutta harjoitus tehnee mestarin myös tässä taidossa. Ensinnä ajattelin tehdä ehkä kirsikoita tai kissan (kuva paketin kannessa), tai sitten jotakin aivan muuta... Saas nähdä.

Pakkaus on myös kovin sievä.

Why Not Smile

Olen ollut aikaansaava. Sen lisäksi, että olen saanut ihan oikeitakin hommia tehtyä (hurraa!), olen tehnyt peruspaitavarastooni sen kauan kaipaamaa lisäystä. Kuvassa on kolme pitkähihaista, yksi lyhythihainen ja yksi toppi. Kaikki riittävän pitkiä ja muutenkin sopivia, toisin kuin useimmat kaupan valmisvaatteet, ja jos saumat purkautuvat, syyllinen löytyy hyvin läheltä. Eurokankaan palaosasto on ystävä, koko satsin hinta jää nimittäin alle 20 euron.

Moody river

Ostetaan: motivaatio
Myös hyväkuntoiset käytetyt kelpaavat.
Tarjoan vaihdossa laiskuutta, saamattomuutta ja apatiaa.

Jos kiinnostuit,
yst. vast. tämän blogin kommentteihin.

I am my own worst enemy

Sijaistekeminen on hieno keksintö.
Silloin kun pitäisi kirjoittaa esseetä tai perehtyä tenttikirjallisuuteen, henkilö kokee äkillistä tarvetta

• lukea vanhoja englantilaisia romaaneja
• neuloa myssyn, kaulahuivin ja hyvän matkaa paitaa
• ommella keskenjääneitä töitä valmiiksi
  
• katsoa liian monta jaksoa Gilmoren tyttöjä
  
• pelata lautapelejä
• refreshata foorumia vaikka näkee että muita kirjoittajia ei ole läsnä
  
• surffailla tuntikaupalla netissä kummipojan syntymäpäivälahjan perässä
  

Tiukan paikan tullen henkilö saattaa jopa

• leipoa
  
• uudelleenorganisoida vaatehuoneen
  
• siivota

Näillä mentiin jo lukiossa. Todistettavasti henkilön opiskelutavat eivät siis ole muuttuneet yli kymmenessä vuodessa miksikään. Henkinen kasvu? Selkäranka? Missä?