When Angels Sing

Olen perinyt äidiltäni rakkauden vuodenaikaleivonnaisiin. Runebergin päivänä tehdään tietysti torttuja, ensimmäisistä mansikoista tehdään kakku ja syksyllä eletään kuukausia pullataikinapohjalla tehdyn mustikkapiirakan ja omenakaurapaistoksen voimin. Pääsiäisen seutuvilla on taas poikkeuksetta leivottava näitä kahvikuorrutteisia ihanuuksia.


Vähän muffinsin oloisia herkkuja kutsutaan Nunna-leivoksiksi, ei mitään tietoa miksi. Kenties koska ne ovat niin hyviä, että tarvitaan nunnamaista itsehillintää jos haluaa olla syömättä koko pellillistä kerralla...

Ensi pääsiäistä varten jaan kanssanne reseptin. Toki voi olla kapinallinen ja leipoa näitä myös muina vuodenaikoina.

Ohjeesta tulee noin 25 leivosta.

150 g voita
1, 5 dl sokeria
3 kananmunankeltuaista
100 g hasselpähkinäjauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunanvalkuaista

Kuorrute:
2 dl tomusokeria
1 rkl voisulaa n.
1,5 rkl vahvaa kahvia

Laita kattilaan voi ja sokeri, sulata massaksi ja anna porista hiljalleen pari minuuttia koko ajan sekoitellen. Nosta sivuun jäähtymään. Sekoita kuivat aineet keskenään ja erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita voi-sokeriseokseen ensin keltuaiset ja jauhot ja sitten varovasti valkuaisvaahto. Jaa taikina paperivuokiin ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään ja kuorruta jäähtyneet leivokset.

The Prettiest Thing

Tässä pientä esimakua ensi kuun alussa vietettäviin ystävien häihin tekeillä olevasta mekostani.



Kangas oli opiskelupäivän lomassa tehty löytö Jyväskylän Eurokankaasta, 3,90 € metri! Mustat osiot ovat tavallista vuorikangasta, jonka himmeä kiilto sopii mielestäni mukavasti mattapintaisen pilkkukankaan kaveriksi. Mekon malli ei vaatepuulla näytä kovinkaan kummoiselta, siksi oheinen kuva vain kaula-aukosta.

Mekko on suunniteltu sopimaan viime kesänä Tizzianasta ostettujen maailman kauneimpien kiiltonahkaisten korkkarieni seuraksi. Lisää kuvia valmiista mekosta ja niistä korkkareista luvassa äitienpäiväviikonloppuna juhlittavien häiden jälkeen.

Falafel Lifestyle

Tänään on tehty mittavia urotekoja: uudelleenjärjestin keittiön kaapit! Kaikkeen sitä pystyy, kun ei saa pakotettua itseään istumaan koulutehtävien parissa tietokoneen äärellä...

Viimeaikoina on tullut muutenkin puuhailtua taas keittiössä. Pari päivää sitten tein kikhernemureketta, jota meillä kutsutaan falafelmurekkeeksi, maku kun on mausteiden ansiosta jokseenkin samanlainen. Se on loistava ratkaisu akuuttiin falafelinhimoon, varsinaisten pullien tekeminen on minusta jotenkin tympeää ja vaivalloista. Toki herneiden liottamisessa (tai lähinnä sen muistamisessa edellisenä iltana) ja keittelyssä on oma vaivansa, mutta mureke valmistuu uunissa itsekseen, ilman läträämistä uppopaistoöljyjen kanssa.

Resepti on hieman muokattu muistaakseni Maku-lehdessä ilmestyneestä alkuperäisestä ja menee jokseenkin näin:

3 dl kuivia kikherneitä (n. 600 g kypsiä)
2 sipulia
2 dl kaurahiutaleita
1,25 dl ruokakermaa
1,25 dl rypsiöljyä
4 (luomu) kananmunaa
1 pussi pakastejuuressuikaleita
2 dl auringonkukansiemeniä
2-3 valkosipulin kynttä
2,5 tl suolaa
mustapippuria, korianteria, juustokuminaa
persiljasilppua

Liota kikherneitä yön yli jääkaapissa, keitä n. tunti suolalla maustetussa vedessä (herneet ovat kypsiä kun ne hajoavat helposti sormien välissä puristettaessa) ja kaada lävikköön vähän jäähtymään. Silppua ja kuullota sipulit. Sekoita herneet, sipulit, kananmunat, öljy, ruokakerma ja mausteet monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää juuressuikaleet ja auringonkukansiemenet ja muusaa vielä vähän.

Voitele noin 1,5 litran vetoinen vuoka öljyllä ja vuoraa se leivinpaperilla, voitele myös leivinpaperi. Kaada massa vuokaan ja paista 175 asteessa noin tunnin verran. Anna jäähtyä hetki ja kumoa.


Mureke toimii sekä kylmänä että lämpimänä, kaveriksi voi sekoitella vaikkapa mielensä mukaista kermaviili- tai jogurttikastiketta. Todistettavasti murekkeenloput toimivat erinomaisesti myös ihan tavallisen kasvissosekeiton sekaan murusteltuna, erinomaista eväsruokaa.

I Want To Conquer The World

Näin viime yönä unta, että järjestin opiskelukaverille treffit prinsessa Victorian kanssa. On meinaan konneksönit kunnossa.

Get Ready To Jump

Olen yrittänyt katsella kaupoista uutta laukkua jo todella pitkän aikaa, mutta vastaan ole tullut yhtään silmää miellyttävä & budjettiin sopiva -yhdistelmän riemuvoittoa. Pari viikkoa sitten, siivotessani entistä huonettani vanhempieni luona, huomasin ratkaisun tuijottavan minua suoraan silmiin vaatekomeron ylähyllyltä.

Laukku oli entisessä elämässään äitini vanha, kaitaleista tehty mokkahame. Purin sen kahden kaitaleen levyisiin pätkiin ja ompelin uudelleen kasaan suorakaiteen muotoiseksi levyksi, josta laukku muodostui. Löysin ompelutarvikelokerikkoni laatikosta sopivan värisen metallivetoketjun ja koska minulla ei ollut minkäänmoista muistikuvaa siitä, mitä varten ketju on alunperin ostettu, ompelin sen kassin somisteeksi. Välttyäkseni ystäväni lanseeraamalta "aikuinen nainen kokous" -efektiltä, vuoritin laukun tukevalla maastokankankaalla. Se tuo minun näköistäni särmää laukun yksinkertaiseen tyyliin ja lisäksi kankaan tukevuus antaa ryhtiä ja tukea paikoitellen kovinkin pehmeäksi kuluneelle mokalle.


Laukku on malliltaan simppeli ja varmasti riittävän suuri. Se nielee sisuksiinsa mutisematta lompakon, puhelimen, kalenterin, läjän kaikenmoisia pussukoita ja nyssyköitä, puolen vuoden bussi- ja junaliput rytättynä, eväät ja pari kirjaa, eli juuri sen verran tavaraa kuin normaalisti raahaan mukanani.

Olen omahyväisen tyytyväinen ja syvästi ihastunut laukkuuni. Kuka haluaa maksaa tuhansia euroja designer-käsiveskasta, kun taatusti uniikin ja aivan yhtä hienon laukun saa pienellä vaivannäöllä lähes ilmaiseksi?

A Synthesis Of Classic Forms

Törmäsin Suuren Käsityölehden helmikuun numeroa lukiessani hauskaan malliin ja huomasin mitä minulta puuttuu: essu! Innostuksen ollessa parhaimmillaan, piti essuun tietysti ympätä mukaan kirjontaa. Tuloksena on vihreällä varpusella ja keittiön valtiattaren nimellä varustettu essunen.

Malli on lyhyt, koska en oikeastaan pidä pitkistä essuista, mielestäni kaikissa vaatteissa pitää pystyä harppomaan ongelmitta. Lempiessumallini on sellainen vyötärölle kietaistava, mutta siihen olisi jäänyt kurjan vähän tilaa koristelulle. Materiaali on tavallista luonnonvalkoista lakanakangasta. Halpaa, pestävää ja kestävää.

Niin hauskalta kuin kaava näyttikin, valmiissa tuloksessa oli mielestäni aivan liikaa kangasta (tai ehkä olen sittenkin kokoa S, enkä M? Hah!) ja poistin takareunoista noin 10 cm kappaleet istuvuuden parantamiseksi. Lisäsin myös mallista puuttuneen pujotusläven solmiamisnauhalle toiseen sivuun, ilman sitä takakappaleet eivät menneet nätisti päällekkäin.

Kirjontamalli on Sublime Stitching -paketista, nimikirjoituksen lisäsin vapaalla kädellä viimeisenä. Lintu ja nauha on kirjottu muliinilangan kuudella säikeellä ja nimikirjoitus kolmella. Kaunokirjoitus j:n kirjominen nätisti on muuten yllättävän vaikeaa.


Väittäisin että tällä suojautuneena kelpaa emännöidä ensi kesän grillikutsuja. Terassikelejä odotellessa...