Viimeaikoina on tullut muutenkin puuhailtua taas keittiössä. Pari päivää sitten tein kikhernemureketta, jota meillä kutsutaan falafelmurekkeeksi, maku kun on mausteiden ansiosta jokseenkin samanlainen. Se on loistava ratkaisu akuuttiin falafelinhimoon, varsinaisten pullien tekeminen on minusta jotenkin tympeää ja vaivalloista. Toki herneiden liottamisessa (tai lähinnä sen muistamisessa edellisenä iltana) ja keittelyssä on oma vaivansa, mutta mureke valmistuu uunissa itsekseen, ilman läträämistä uppopaistoöljyjen kanssa.
Resepti on hieman muokattu muistaakseni Maku-lehdessä ilmestyneestä alkuperäisestä ja menee jokseenkin näin:
3 dl kuivia kikherneitä (n. 600 g kypsiä)
2 sipulia
2 dl kaurahiutaleita
1,25 dl ruokakermaa
1,25 dl rypsiöljyä
4 (luomu) kananmunaa
1 pussi pakastejuuressuikaleita
2 dl auringonkukansiemeniä
2-3 valkosipulin kynttä
2,5 tl suolaa
mustapippuria, korianteria, juustokuminaa
persiljasilppua
Liota kikherneitä yön yli jääkaapissa, keitä n. tunti suolalla maustetussa vedessä (herneet ovat kypsiä kun ne hajoavat helposti sormien välissä puristettaessa) ja kaada lävikköön vähän jäähtymään. Silppua ja kuullota sipulit. Sekoita herneet, sipulit, kananmunat, öljy, ruokakerma ja mausteet monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää juuressuikaleet ja auringonkukansiemenet ja muusaa vielä vähän.
Voitele noin 1,5 litran vetoinen vuoka öljyllä ja vuoraa se leivinpaperilla, voitele myös leivinpaperi. Kaada massa vuokaan ja paista 175 asteessa noin tunnin verran. Anna jäähtyä hetki ja kumoa.
Mureke toimii sekä kylmänä että lämpimänä, kaveriksi voi sekoitella vaikkapa mielensä mukaista kermaviili- tai jogurttikastiketta. Todistettavasti murekkeenloput toimivat erinomaisesti myös ihan tavallisen kasvissosekeiton sekaan murusteltuna, erinomaista eväsruokaa.
2 kommenttia:
Tätä täytyy kokeilla. Onkin sopivasti pakastimessa valmiiksi keitettyjä kikherneitä, joten säästyy niiden aikaa vievästä liotuksesta ja keittämisestä.
Kannattaa muuten käyttää kakuista tuttua tikullakokeilusysteemiä tuon kypsyyden toteamiseen. Kerran olin hieman hätäinen (sitä se nälkä teettää) ja kumoamisen jälkeen mureke muistutti enemmän läjää kuin mureketta, maku oli toki erinomainen siitä huolimatta. :D
Lähetä kommentti