You're a Boy and I'm a Girl

Ystäväni oli taannoin Suomessa parilla keikalla bändinsä kanssa ja sieltä tarttui toki mukaan kyseisen orkesterin paita. Annoin ystävälle vapaat kädet valita minulle mielestään sopivin muutamasta eri designistä (ja hän valitsi mustan, yllättävää!), sanoin että muulla ei ole väliä, haluan vain paidan joka on suurinta mahdollista kokoa. Ystävä katsoi minua pitkään, totesi että se on sitten XXL ja kysyi olenko nyt ihan varma.

Jättikokoista paitaa ostaessani mielessä oli aika paljon normaalia pidempi paita, jonkinlainen bänditunika siis. Vuosia kestäneet seikkailuni bändipaitamaailmassa ovat osoittaneet, että ladyfit-mallisia paitoja ei ole tarkoitettu ihmiselle, jolla on a) pitkähkö selkä ja b) rinnat. Tietysti jos sattuu edelleen rakastamaan 90-luvun puolivälissä muodissa olleita napapaitoja, kannattaa sijoittaa pennosensa tyttöpaitaan. Itse olen luovuttanut sopivan mallin etsimisessä, ryhtynyt ostamaan tavallisia paitoja ja kustomoimaan niitä.

Lupasin hämmentyneelle ystävälleni todistusaineistoa siitä, että pääni ei ole pehmennyt totaalisesti (en mene vannomaan todistaako tämä siitä mitään), enkä hiihtele ympäriinsä miesten teepaidassa johon mahtuisi helposti kolme minua. Harmittaa, kun en älynnyt ottaa kuvaa paidasta ennen muodonmuutosta. Näytin 14-vuotiaalta wannaberäppäriltä.

Behold! The amazing transforming t-shirt!

Huomasin muuten olevani taas tietämättäni kierrätystrendien aallonharjalla. Eilisessä Strömsössäkin kustomoitiin vanha t-paita.